Liukuvärjätty lumous

Sain vuosia sitten kasan käsinvärjättyä Floricaa niin hyvällä vaihtokaupalla, että vain tyhmä olisi kieltäytynyt. Tiesin jo silloin tahtovani langoista liukuvärjätyn paidan. Yllättäen malli antoi odotuttaa itseään. 

Päädyin tekemään langoista Enchanted Mesan. Sain testata valmista paitaa TitiTyyssä jo aikoja sitten, ja ihastuin kummaliseen vaatteeseen päälläni. Eri kohdista lähtevät hihatkaan eivät häirinneet. Ei kaikkien vaatteiden tarvitse sopia jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen, ja saatoin kuvitella pitäväni paitaa syksyisin ja keväisin, kun takkia ei vielä tarvittaisi. 

Päädyin kuitenkin muutamiin muutoksiin itse neuleprosessin aikana. Paitaa oli helppo sovittaa ja sain huivimaisen yläosan istumaan itselleni loistavasti. Hihojen aloitukset eivät ole aivan ohjeen mukaiset, vaan tein ne luonnollisilta tuntuvissa kohdin. Jätin paidasta myös yhden ainaoikeinkappaleen pois, neulottuani sen kerran ja todettuani ettei se toiminut. Tein siis vartalo-osasta suoran. 

Hihojen erimittaisuus ei ole muodostunut vielä ongelmaksi, joskin olen pitänyt paitaa vasta muutamia kertoja päälläni. Voi olla, että tulen jatkamaan toista hihaa, tosin pidän paidan epäsymmetriasta. Veikeä paita, suorastaan! 

Mailin

Stashin vallanneet villapaitamäärät on kovia juttelemaan. Tällä kertaa äänekkäimmäksi yltyi kasa Nepalia, joka tahtoi lämmittämään minua talven pakkasille. 

Paita valmistuikin jo reilusti ennen pakkasia, saati lunta. Eli testattu on ja toimii! Ohje oli simppeli ja selkeä. Paita tehdään ylhäältä alaspäin ja keskipaneelille on kaksi mallivaihtoehtoa.

Taisin kaventaa vartalolla hieman ohjeen suositusta enemmän, koska paidat tuppaa pussittamaan alaselästä. Nyt ei pussita, mutta hihat oisin voinut pitää kapeampina. En tosin anna haitata, paita on mukava ja se on tosiaan päässyt jo hyvin käyttöön. 

Hyvä peruspaita ja paljon lankaa pois laatikoista, jes!

Namuja ja hattaraa

Sain tovi sitten pyynnön sukista. Pinkkiä, vaaleansinistä, valkosta ja raitaa. Pyynnön esitti noin 9-vuotias tyttö. Kaivelin sitten stashiä ja pistin tuulemaan. 

Varastoni Nalleista tein vähän paksummat raitasukat. Kahden kerroksen valkoinen raita ilmestyi, kun siniset eivät meinanneet tarpeeksi erottua toisistaan. Rytmi oli mukava neulottava. 

Ajattelin paksumpien sukkien kaveriksi fingering-vahvuisia sukkia, joita voisi käyttää myös viileämmillä keleillä. Langaksi valitsin Fabelin. Näistä hattarasukista tuli omat lempparit ja mietinkin langanpäiden äärellä, että miksi mun lankalaatikossa ei ole juurikaan raitasukkia. Kaikenlaisia muita kyllä, mutta raitaa ei. 

Kolmen langan kanssa pelaaminen on välillä työlästä, mutta yleensä lopputulos kyllä palkitsee. Mikä siinä vain on, että pienempään jalkaan tuntuu aina olevan vaikeampaa neuloa kuin suurempaan? Onneks on sukkataulukoita netti pullollaan, toivottavasti näistä tuli taulukoiden avustuksella sopivat! 

Äidin Mariuska

Olen jo useita kertoja luvannut tehdä äidille kirjoneuleisen villatakin tai paidan. Äidillä on vain kestänyt löytää se täydellinen malli ja toteutus. Loppuvuodesta hän oli nähnyt tv-ohjelmassa kuulema täydellisen villapaidan, jollaista lähdettiin sitten metsästämään.

Kyseisessä paidassa oli yhdistetty norjalaista ja islantilaista kirjoneuleperinnettä ja se oli melko varmasti ostoneule. Tiesin siis suuntaa jota lähteä hakemaan, mutta valmista ohjetta ei vain meinannut löytyä. Kunnes sitten katselin Dropsin ohjeita läpi ja vastaan tuli Mariuskaksi nimetty paita. Sininen, Karismaa, norjalaiset suuret x-kuviot. Esittelin paidan äidille ja hän ihastui. 

Paita oli sukkela neuloa. Taisin tehdä sen kahdessa viikossa, enkä neulonut samanaikaisesti muuta, mikä on hieman erikoista minulle. Ainut miinus tulee ohjeesta, koska paita neulotaan alhaalta ylös. Paidan mielenkiintoisin sekä työläin osio tehdään siis viimeisenä, eikä ollut mielekästä pyöritellä painavaa paitaa sylissä samalla kun siinä on kuusikin lankaa kiinni. 

Mutta, valmista tuli! Äiti tykkää, minä tykkään ja lankaa jäi yli, joten voin vielä myöhemmin tehdä paitaan sopivan asusteenkin. Olisinkin tahtonut aloittaa langoista pipon jo heti, mutta tukiryhmässäni vietetään tipatonta tammikuuta, eikä uusia neuleita saanut aloittaa ennenkuin keskeneräiset oli saatettu loppuun. 

Mun pienet raitani

Tein alkuvuodesta raitaisen villatakin alpakasta ja Noron sukkavahvuisesta langasta. Tykästyin malliin ja vaatekaappi huutaa lämpimiä, ohuita perustakkeja, päätin kääntyä saman ohjeen pariin. 

Takki neulotaan ylhäältä alas pyörönä ja lopuksi leikataan auki. Ensimmäinen kerta jännitti aivan todella, mutta nyt huomasin leikanneeni jo paljon, paljon rennommalla otteella. Olisin voinut leikata ehkä hieman siistimmin, mutta muistaakseni halusin takin jo valmiiksi. Tällä kertaa tein takin yksivärisenä ja pitkillä hihoilla. 

Takki oli oikein hyvä lukuneule, ja se on täydellinen kerrosvaate tämän vuodenajan vaihetelviin keleihin.

Napeiksi löysin paikallisesta käsityöliikkeestä aivan täydelliset - tosin ehkä hivenen liian pienet - pappastelunapit! 

Bää!

Oi pakkaset, tulkaa! 

Mulla on aivan täydellinen talvipipo! Lanka on Dropsin Nepalia eli takuulämmintä ja värit osu nappiin paremmin ku arvelinkaan. Malli on aivan nerokas ja kirjoneule koukuttaa takuuvarmasti. 

Tein tän kahteen iltaan, ei paha. Paitsi että se kirjoneule jäi päälle. Postilaatikosta kolahteli jo tovi sitten Rachel Coopeyn kirjoneulepipokirja josta yhden jo ehdin tikutella valmiiksi. Mies vei pipon itselleen, vaan kun päätteli siitä itse langanpäätkin niin lienee minun parempi vaan alottaa itelleni uutta.

Alpakkaraanut

Ängin itseni mukaan testaamaan Suuren Käsityölehden tarjoamia syyslankoja. Posti kanteli paketteja joista sitten piti neuloa sukat. Mikäs siinä. 

Ensimmäinen paketti tuli ja sukat valmistuivatkin pikaisesti. Toisesta paketista ilmestyi kaksi kerää Bremontin Camino Alpaca-lankaa, jonka kanssa meni pari hetkeä pyöriessä. Sininen ja valkoinen kerä tahtoivat kovasti kirjoneuleeksi. Ravelryn suosittelemat mallit eivät vaan sytyttäneet. Langan vyöte näytti sen verran tutulta että päätin kaivella lipastoani ja kah! Löysin langoille yhden mustan kaverin. Sitten olikin helppo päätyä Raanusukkien malliin. 

Tämä neulemalli vei mukanaan. Langan ihanuus tosin hidasti neulomista, kun en olisi halunnut sukkien valmistuvan. Onneksi lankaa jäi vielä vaikka kämmekkäisiin. Seuraavassa SK-lehdessä voi varmaankin bongailla näitä testineulomuksia. 

Flourish

Meinasin jo esitellä uusia sukkia, mutta muistinkin luvanneeni hihoja.

Oon kova tyttö katselemaan muiden villatakkeja. Titityyn kesämiitissä bongasin maailman kauneimman takin, jonka mallille löytyikin nimi hetken supattelutuokion päätteeksi. Taisin pistää oman versioni puikoille vielä samana iltana.

Flourish on luonnon inspiroimasta Botanical Knits 2-kirjasta. Ohjeen mukaan takki tehdään paloina ja ommellaan kasaan. En halunnut tehdä niin, joten sovelsin. Projekti vaati jonkin verran purkamista ja säätämistä varsinkin hihojen kanssa, mutta onneksi olen jo unohtanut mitä jo monestiko jouduin purkamaan. 

Neuloin oman versioni Dropsin Nepalista, joten tällä pärjännee pitkälle syksyyn. 

Touring Bubbles

Tour on päättynyt, wohou! Sijoituin yksilökilpailussa toiseksi ja joukkuekisassa olin voittajajoukkueessa. Aika mieletön saavutus. Nämäkin sukat olivat yksi etappisukista. Neuloin ne Puffalangasta ja täytyy kyllä ottaa hetki ja kehua lankaa. Koska on ollut melko koleaa, oon käyttäny sukkia jo ihan hyvin aikaa. Sukat on edelleen todella siistissä kunnossa. Pesukone ei ole haalistanu värejä mihinkään suuntaan ja neulepinta on vieläkin priimaa. 

Puffa oli myös Toivolan Vanhan Pihan kesämiitissä myymässä lankojaan, ja lainasimme hänen makasiinistaan hieman kuvausrekvisiittaa.

Nämä sukat on raidoitettu kahdesta itsevärjäämästäni vyyhdistä Vuorelman Vetoa. Valmiista sukista ei arvaisi raitasukiksi, mutta neulominen oli mukavaa. Nämä pääsivät puikoille reissuneuleena kun kävimme elävöittämässä keskiaikatapahtumaa Mäntyharjulla. 

Ensi kerralla ei ehkä kantapäitä, vaan kenties hihoja!

Etappivoitto

Sukkakilvoittelun neljäs etappi oli odotettu helmien taival. Olin varannut itselleni vihreätä lankaa sekä vihertävän keltaisia helmiä, mutta sisäinen taktikkoni päätyi neulomaan pienemmät sukat toverille. Taktiikka taisi toimia, koska satuin neulomaan nämä sukat kaikista nopeimmin!

Langaksi näihin sain kerän Malabrigo Sockia. Lanka ei kuulemani mukaan kestä kovinkaan suurta kulutusta, joten se sopinee tällaisiksi hienostelusukiksi vallan hyvin. Sukkia ei ehkä tule laitettua kenkiin siksikään, koska helmet jatkuvat jalkapöydälle.

Mutta mitkäs nämä vaaleansiniset sukat sitten ovat? No sitä kysyin itsekin. Toveri päätti neuloa omat sukkansa ihailemastani vyyhdistä MissBabsia. Olen vain kuullut tuon värjääjän tuotoksista ja nähnyt vyyhtejä ulkomaiden podcasteissä. Alkuvuodesta satuimme sitten stash-penkojaisiin ja hipelsinkin vyyhtiä hyvän tovin. Langassa on ihana kierre, se on hieman fingeringiä paksumpaa ja oivoi miten pehmoista se onkaan.

Sain luvan poseerata sukkien kanssa ja kuvaussession jälkeen olisin saanut jättääkin ne jalkaani! Harmi vai että lämpötila hiveli 30 astetta, joten sukat joutuvat odottamaan ilmojen viilentymistä. Sukista voi lukea lisää Missä neuloimme kerran-blogista.

Kirjoneulekärpänen

Huomaan neulovani kirjoneuleisia asioita kausittain. Nyt kärpänen tais purasta tuossa keväällä ja alotin Metsäpirttisukat Sukupolvien silmukat-kirjasta. 

Metsäpirtti-sukat
2,25mm, lankana Drops Fabel

Langaks valikoitui Fabel-keriä ja sukkia neuloin yhtäaikaa, aina kirjoneuleraidan kerrallaan. Hieman taisin muuttaa värejä, ja pituuttakin ois ohjeen mukaan tullut vielä yksi kirjoneuleraita. Sain kuvat sukista nyt viikonloppuna, kun olimme tovereiden kanssa kehräämässä Mäntyharjun keskiaikatapahtumassa. Tapahtumanjärjestäjillä oli lainata tanhukenkiä ja tepastelin ylpeänä päivän ajan ihanissa kengissä. 

Tour de Sockia varten piti myös verrytellä kirjoneuletta ja malliks valikoitui Water for the elephants. Sukkaprojekteja selattuani päätin tehdä ylimmän kuvion kontrastivärillä. Tykkään näistä, värit on passelit ja sukista tuli yllättävänkin raikkaat. 

Vois luulla, että Tourin välipäivinä tekis mieli neuloa jotain muuta kun sukkia, mutta niin vaan viikonlopun aikana alotin kahdet ja jatkoin yksiä eteenpäin. Onneks seuraavan etapin sukat on jo luvattu eteenpäin, eihän nää kaikki ees mahtuis omiin laatikoihin. 

Tour de Sock

Perustettiin yhtä opiskeluprojektia varten blogi ja huomasin samalla että tännekin oli vielä muutamia lukijoita eksynyt. 

Syynä saattaa olla, että lähin mukaan tommoseen nopeusneulontahullutteluun. On ollut aikamoiset kolme etappia, aivan todella hauskaa. Sisälläni asustaa pieni kilpailija ja haastaja, joka ei oo ollu näin vahvasti paikalla pitkään aikaan. 

Viime etappi oli helppo, mutta sukista tuli mun kinttuihin aivan liian pienet. Onneks nurkilla asuu pienijalkaisia tovereita jotka saa lahjottua sukkakuviin sukilla. Pääsivät siis arvostavaan kotiin!

Touring Bubbles

2.25mm puikot, lankana Opal

Seuraava etappi alkaakin sitten epäinhimillisesti 2.7 klo 4:30. Ans kattoo mitä tulee! 

Kuusijalkaisen valopään karkureissu

Hii, oon aika ylpee pienestä metsästyseläin-Frankistäni! Eilen aamulla huomasin notta Joseph oli tiputtanu torakkaboksin kirjahyllyn päältä lattialle, kansi alaspäin ja auki. Torakoista 3/4 oli enää kotona. 

Noh, zoomailin sit otsalampulla nurkat ja ei, ei löytyny. Illalla jopa imuroin.

Kuvassa vanha boksi.

Aamusella maukut oli pitäny piririekkua ja tohinassa oli pistetty vinyylejä matalaks, sit ne toimitti jotain tietokonepöydän alla olleissa pahvilaatikoissa, mutta kun Frank alko mäkättää ja läpsiä matkalaukkujen väliä, tunsin jo pienen ilonpilkahduksen rinnassani ja siellähän se torakkapylly olikin!

Pari jalkaa oli kokenut jotain damagea, mutta näillä mennään ja tuolla se nyt ilosena mennä porskuttaa!

Karma, gotta love that bitch!

Uus koti on ihana.
Oon löytäny mahtavia dyykkilöytöjä nyt hetken aikaa. Tarpeellista ja kivaa.

Aiemmin päivällä löysin metallisen hyllykön. Se oli täydellinen kellarikomeroon, josta tuli heti paljon järjestelmällisempi. Just eilen ihastelin naapurikomeron hyllykköä.

Eiliseltä iltakävelyltä toin kotiin siistin ja hyväkuntoisen Tefal-paistokasarin lasikuvulla. Oon viimesen kuukauden aikana ollu ostamassa tuommosta monta kertaa, mutta en oo raaskinu. Nyt voi rauhassa odottaa että tulee sopiva tarjous vastaan, tolla tekee safkat vielä pitkään.

Mietin äsken uloslähtiessä (ääneen) että sattuukohan kohta jotain huonoa, kun on ollu nyt niin paljon hyvää ja kiva olla. Lähin sit käymään kaupassa joka ei ollu auki, ilman avaimia sekä puhelinta. Sain lainattua ohikulkeneelta naiselta puhelinta ja soitettua kotiin.

Onneks sentään kotimatkan dyykkireissulla löysin mm. kukkaruukkuja, lautasia, mustia metallisia koukeroisia kruunukynttilänjalkoja, piparkakkutalosetin paketissaan(!) sekä taulun kehykset.

Aivotonta värileikkiä

Jämälankakassi alko huudella ahtauttaan, ja yllätin itseni neulomasta sukkia. Kasvavan jalan kokoja.

Siniset on vielä puikoilla ja monta pientä kerää huvennu.

Piilosilla

Yhtenä päivänä tässä en meinannu paikantaa Josephia mistään. Kunnes kurkistin lankalipastoon.

Syksyn loppu

Jännittävä kännyblog. Ans kattoo.

Syksy tuntu loppuvan tuossa muutama viikko sit, mut valoa oli vielä. Vaikka kauas näistä nummista ei muutetakaan, niin ikävä vähän jää.

Nostaisiko setä takapuolta?

Kotiin kuuluu myllerrystä ja tilausneuleita. Koitan epätoivoisesti neuloa varastoa pienemmäks ja fiksummaks, tuntuu ihanalta pistää langat käyttöön. Sukkia ystävien ja tuttujen perheille, lämmikkeitä sivareille ja pipoja sairaalaan.

Kesken on kaksi peittoa. Isoäidinneliöitä. Toisessa neliskulmasia, toisessa kuuskulmasia. Koukuttavaa ja ihanaa. Kissatki tykkää.

Värjyyt teki viikonloppuna ensiesiintymisen Lahden Käsityömarkkinoilla. Tästä eteenpäin niitä saa ostettua Poppelista. Jännittävää.

I love you so, I always will

Maukasulla jaksaa taas pari silmukkaa eteenpäin.

moi

Ei meillä muuta.