lankaa <3

Äsken tuossa lääkärin penkissä istuissani kuulu paikallinen radiokanava "nyt se on vihdoin tullu Suomeen ja Lahteen, kesä!" teki mieli tirpasta koko rakkine lattiaan, jo se on kumma jos kesä alkaa aina jokaisena aurinkoisena päivänä, ja loppuu jokaisena päivänä jolloin se ei paista.
Ite tykkään syksystä, mutta kyllä auringossa hyviäki puolia löytyy, kuten että uudet langat näyttää paremmalta.

TADAA!
Opalit. Kaikki kolme.
Ja hieman miun kasvatuksia taustalla ja lopuks. Ne kasteltiin heti kuvaussession jälkeen.

Hän on perheen keltatauti. Nams. Nauttii voikukista ja mehiläisistä.

Perheen sinerrys. Nauttii loppukesän ja alkusyksyn vesisadepäivistä ja tahtoo noiksi päiviksi lämmittämään jalkoja. Ei saa paleltua ku hyppii vesilätäköissä.

Ja hän. ah. Samantien valtas miun sydämen. Jos aiemmassa postauksessa olleet vinksinvonksinapinat oli tuttifruttia, niin tää on kyllä niin suklaa-vanilja-mansikkaa ettei oo tosikaan.
En ees tienny tämmöstä olevan! Opalin Cottonia. purrrr.

Naapuri kun soitti sieltä saksanmaan lankakaupasta, oli hältä puhelun lopuks kysytty tarviiko apua. Mies lankakaupassa, lie ollu epäilyttävää. Oli vaan vastannu et ei kiitos, piti soittaa kaverille Suomeen ku se neuloo ja on aika hurahtanu lankoihin. Vastaus oli ollu tyyliin "juu, pitääki olla vähän kajahtanu jos neuloo"
Hmm.. En lähe kieltämäänkään.

Sitten tätä kasviosastoa. Ihan vähän vaan.
ei oo herneitä mitä voisitte vetää nenäänne, eehheh.

He ovat Lobelioita. Alkuja.

Pellavaa. Ei, näistä ei voi tehä lankaa eikä kangasta. Mutta jos ne kasvais ees koristeeks äitille.
Ja toisissa purkeissa on morsiusharsoa.

Hänestä en kyllä muista mitä hän on, vaikka kyllä se hänessä lukee.

Kuvailin kans sitä Shettistä, mutta lanka on niin Punasta että se palaa, katellaan sit ku tulee ne sadepäivät ja kesä taas loppuu.