Be careful what you wish for

Sain pari viikkoa äidiltäni puhelun. "Ollaan Oulussa, aika isossa lankakaupassa. Haluutko jotain?" Mulla ei ollut kamalasti tuolloin aikaa rupatella, mutta ajattelin että sukkalanka on aina hyvä, sen kanssa ei voi mennä ihan kamalasti metsään. 

Käväisin tuossa Joensuussa ja sain tuliaispussin käsiini. Olin pyyhkinyt muististani tämänkaltaiset langat. 

Lanka on Schoppelwollen sukkalankaa, taatusti kestävää ja hyvää lankaa siis. Ei varmaan tuu koskaan kulumaan puhki. Lanka oli kiekolla, josta ennen alkuunpääsyä piti keriä kaksi 50 gramman kerää. Kiekon ja kaksinkertaisena värjätyn langan idea lienee siinä, että kun vain aloitat samasta päästä, sukkien kuviot kohdistuvat samalla tavalla. Krhm. Ymmärtäisin, jos värijuoksut ois yli kymmenen sentin mittaisia ja värejä toistuisi enemmän kuin neljä. 

Otin langan kuitenkin haasteena. Olin käynnistänyt Socktopus-kalisteluketjun jonka tarkoituksena on neuloa läpi kyseinen kirja. Ensimmäinen ohje on aivan täyttä vaniljaa, jonka meinasinkin skipata yli. Nyt saan kuitenkin kirjata nämä sukat kirjaprojektiin, joskin tein vähän oman pään mukaan. 

Ensimmäisenä neuloin sukan, jossa on isoja läiskiä ja spiraaliraitaa. Sukan ulkonäkö muuttui joka kerran kun laskin sen hetkeksikään käsistäni. Varresta huomaa ne hetket jolloin olen hakenut lisää juotavaa, laskenut neuleen käsistäni vessataukoa varten tai siirtynyt neulomaan vierashuoneeseen. Värjäystapa on armoton pienillekin käsialanmuutoksille. Siispä päätin kokeilla seuraavassa sukassa lankojen raidoitusta. Koska minulla oli ensimmäisen sukan jälkeen yksi täysi 50 gramman kerä sekä jämäkerä ensimmäisestä sukasta, päätin neuloa kaksi kerrosta täydestä kerästä ja yhden kerroksen jämäkerästä. Toisesta sukasta tuli mielestäni parempi. 

Kantapäässä päätin myös ottaa omia vapauksia. Kirjan mallissa kantalappu on neulottu sileänä, mutta kirjallinen ohje ohjeistaa neulomaan vahvistetun kantalapun. Muistin katselleeni Markan ainaoikeinkantapäitä sillä silmällä ja päätin kokeilla. Tuli kivat. Istuu mukavasti ja näyttää hyvältä. 

Kuvat on otettu Itä-Suomen reissulla, Kuopion Tuomiokirkon pihalla. Paikalta löytyi tuttujen järjestämän klubin tarra, ja on kai nää nyt melko funkyt. Ei vaniljat ainakaan. 

Kuningattaruuskisat

Opiskelut vie neulojaa. Jos opintoihin ei sisälly blogin ylläpitoa niin nähtävästi unohdan bloggerin olemassaolon. Neulomista en toki unohda. 

Tänä kesänä oon neulonu kilpaa ja chillimmin. Opettelin briossia ja nautin sen rauhallisuudesta. Tuntuu samalta kuin neulomisen alkuaikoina, silmikoihin pitää keskittyä ja kun rytmi osuu kohdalleen kerrokset vain soljuu eteenpäin. 

Oon myös löytäny jämälankani ja inspiroitunut niistä. Briossityössä on sateenkaarta, samoin Koukuttajan podcastin kaliin luomissa sukissa mennään mininöttösestä toiseen. 

Tour de sock meni tänä vuonna kokonaiskilpailun osalta niin hyvin nappiin, että äitini ilmoitti koko suvulle minun voittaneen maailmanmestaruuden. Kuvissa viimeisen etapin sukat. Neulottuani sukat tajusin katsoa langan vyötettä ja huomasin neuloneeni ah niin ihanaa merino-kashmir-nylonia. En kamalasti hifistele lankojeni kanssa, mutta pistin kyllä merkille erittäin pehmoisen neuletuntuman. 

Kisan päätyttyä Markka nimesi mut kuningattareksi (en pahastu) ja tuntuu kyllä surrealistiselta. Oikeastaan koko kesä on ollut täynnä epätodellisen tuntuisia hetkiä. Aamuyöneulontaa gurujen kanssa ja lämpimiä halauksia. Niissä hetkissä on tuntunu siltä että oon tehny oikeita valintoja. 

Ostin myös tatuointihennaa ja rustailin rystysiin tekstit joita oon miettiny pitkään. En ollut edes tajunnu että tatskoja voi "testata" hennalla ennen sitä pysyvämpää ostopäätöstä. Mitä tykkäätte? 

Liian sileää

Syksyllä kotini valtasi akuutti pipotarve. Tarpeita aiheuttaa pipoja omaan käyttöönsä varasteleva mies, sekä Markan postaus omasta värisuorastaan. Iski valtava ihailu ja kateus. Pistin puikoille Intuitive-myssyn joka löytyy Ravelrystä ilmaisena. 

Malli on helposti opittavissa ja taisin neuloa tän valmiiks parissa koulupäivässä. Käytin pipoa heti sen valmistuttua jonkin aikaa, mutta joku siinä tökki. Mietin pitkään että mikä tässä on muka vialla. Malli on hyvä, pipo on sopivan kokoinen ja lämminkin vielä. Mies ei tätä yksilöä varastanut, joten jokin siinä on vialla. 

Se on tuo lanka. Merino on niin tasaista ja kiiltävää. Pipo päässä on liian tärkee olo. Ihan ku ois menossa jonnekin ja pitäis olla hienona. Tämän huomion myötä lahjoitin stashistä 300g samaa merinoa eteenpäin. Pipon voisin tehdä jostain vähän rouheammasta langasta kyllä uudelleen. Kuvausten jälkeen olen askarrellut tukkani taas takuille, joten tällaiselle tilavalle slouchylle voisi hyvinkin antaa vielä yhden mahdollisuuden, mutta todennäköisesti tämä yksilö päätyy eteenpäin. 

Liukuvärjätty lumous

Sain vuosia sitten kasan käsinvärjättyä Floricaa niin hyvällä vaihtokaupalla, että vain tyhmä olisi kieltäytynyt. Tiesin jo silloin tahtovani langoista liukuvärjätyn paidan. Yllättäen malli antoi odotuttaa itseään. 

Päädyin tekemään langoista Enchanted Mesan. Sain testata valmista paitaa TitiTyyssä jo aikoja sitten, ja ihastuin kummaliseen vaatteeseen päälläni. Eri kohdista lähtevät hihatkaan eivät häirinneet. Ei kaikkien vaatteiden tarvitse sopia jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen, ja saatoin kuvitella pitäväni paitaa syksyisin ja keväisin, kun takkia ei vielä tarvittaisi. 

Päädyin kuitenkin muutamiin muutoksiin itse neuleprosessin aikana. Paitaa oli helppo sovittaa ja sain huivimaisen yläosan istumaan itselleni loistavasti. Hihojen aloitukset eivät ole aivan ohjeen mukaiset, vaan tein ne luonnollisilta tuntuvissa kohdin. Jätin paidasta myös yhden ainaoikeinkappaleen pois, neulottuani sen kerran ja todettuani ettei se toiminut. Tein siis vartalo-osasta suoran. 

Hihojen erimittaisuus ei ole muodostunut vielä ongelmaksi, joskin olen pitänyt paitaa vasta muutamia kertoja päälläni. Voi olla, että tulen jatkamaan toista hihaa, tosin pidän paidan epäsymmetriasta. Veikeä paita, suorastaan! 

Mailin

Stashin vallanneet villapaitamäärät on kovia juttelemaan. Tällä kertaa äänekkäimmäksi yltyi kasa Nepalia, joka tahtoi lämmittämään minua talven pakkasille. 

Paita valmistuikin jo reilusti ennen pakkasia, saati lunta. Eli testattu on ja toimii! Ohje oli simppeli ja selkeä. Paita tehdään ylhäältä alaspäin ja keskipaneelille on kaksi mallivaihtoehtoa.

Taisin kaventaa vartalolla hieman ohjeen suositusta enemmän, koska paidat tuppaa pussittamaan alaselästä. Nyt ei pussita, mutta hihat oisin voinut pitää kapeampina. En tosin anna haitata, paita on mukava ja se on tosiaan päässyt jo hyvin käyttöön. 

Hyvä peruspaita ja paljon lankaa pois laatikoista, jes!

Namuja ja hattaraa

Sain tovi sitten pyynnön sukista. Pinkkiä, vaaleansinistä, valkosta ja raitaa. Pyynnön esitti noin 9-vuotias tyttö. Kaivelin sitten stashiä ja pistin tuulemaan. 

Varastoni Nalleista tein vähän paksummat raitasukat. Kahden kerroksen valkoinen raita ilmestyi, kun siniset eivät meinanneet tarpeeksi erottua toisistaan. Rytmi oli mukava neulottava. 

Ajattelin paksumpien sukkien kaveriksi fingering-vahvuisia sukkia, joita voisi käyttää myös viileämmillä keleillä. Langaksi valitsin Fabelin. Näistä hattarasukista tuli omat lempparit ja mietinkin langanpäiden äärellä, että miksi mun lankalaatikossa ei ole juurikaan raitasukkia. Kaikenlaisia muita kyllä, mutta raitaa ei. 

Kolmen langan kanssa pelaaminen on välillä työlästä, mutta yleensä lopputulos kyllä palkitsee. Mikä siinä vain on, että pienempään jalkaan tuntuu aina olevan vaikeampaa neuloa kuin suurempaan? Onneks on sukkataulukoita netti pullollaan, toivottavasti näistä tuli taulukoiden avustuksella sopivat! 

Äidin Mariuska

Olen jo useita kertoja luvannut tehdä äidille kirjoneuleisen villatakin tai paidan. Äidillä on vain kestänyt löytää se täydellinen malli ja toteutus. Loppuvuodesta hän oli nähnyt tv-ohjelmassa kuulema täydellisen villapaidan, jollaista lähdettiin sitten metsästämään.

Kyseisessä paidassa oli yhdistetty norjalaista ja islantilaista kirjoneuleperinnettä ja se oli melko varmasti ostoneule. Tiesin siis suuntaa jota lähteä hakemaan, mutta valmista ohjetta ei vain meinannut löytyä. Kunnes sitten katselin Dropsin ohjeita läpi ja vastaan tuli Mariuskaksi nimetty paita. Sininen, Karismaa, norjalaiset suuret x-kuviot. Esittelin paidan äidille ja hän ihastui. 

Paita oli sukkela neuloa. Taisin tehdä sen kahdessa viikossa, enkä neulonut samanaikaisesti muuta, mikä on hieman erikoista minulle. Ainut miinus tulee ohjeesta, koska paita neulotaan alhaalta ylös. Paidan mielenkiintoisin sekä työläin osio tehdään siis viimeisenä, eikä ollut mielekästä pyöritellä painavaa paitaa sylissä samalla kun siinä on kuusikin lankaa kiinni. 

Mutta, valmista tuli! Äiti tykkää, minä tykkään ja lankaa jäi yli, joten voin vielä myöhemmin tehdä paitaan sopivan asusteenkin. Olisinkin tahtonut aloittaa langoista pipon jo heti, mutta tukiryhmässäni vietetään tipatonta tammikuuta, eikä uusia neuleita saanut aloittaa ennenkuin keskeneräiset oli saatettu loppuun.