maanantai 6. elokuuta 2007

Vilijonkkaa ja todo-listaa

Menee hermo taas bloggeriin, muun muassa.
Tässäpä ne viime postauksessa olleet värikylpyläiset.
Oranssi kerä on mohairia, en muista mitä, mutta oon tehnyt siitä villatakin joskus viime tai toissa vuonna. Ylin pieni kerä on keltaista Regiaa, joka pääs liukuvärikylpyyn, samoin etualalla oleva isompi kerä. Sekin on siis keltaista Regiaa, mutta värjätty vihreäks, liukuvasti.
Taain kerä on Nallea, siinä on sinistä, keltasta ja viheriää ja ei, en malttais oottaa että nää pääsee puikoille.
Aih, harmaiset langat jäi kuvaamatta, no, ne kaiten pääsee kohta puikoille. Sitten kuvaa :)



Muttah, eilen kävin äitin ja äitin miehen kanssa Lempäälässä. Tai oikeestaan menin Lempäälän, ne haki miut sieltä ja mentiin sitten Ideaparkkiin. Oli ihan kiva. Viimeks kun käytiin niin siellä oli vasta ne avajaiset ja se oli tammikuuta, nyt oli paaaljon väljempää ja kivempaa.

Menin siis Lempäälään junalla ja sitten miulla jäikin siellä asemalla oottamista tunniks melkein, sain taas hihoja vähän tehtyä. Puuttuu niistä vielä, mutta kiva kun raitoja niin tuntuu paljon tuotteliaammalta kun vaan jos ois pelkkää sileetä neuletta.
Enkä oo nyt hetkeen ees alottanu muuta neuletta. Tosin eilen kyllä kirosin sitä kun mittari näytti +28 ja istuin suorassa auringonpaisteessa neulomassa 100% villaa..

Onneksi Raisa lähetti miulle Shetland Trianglen ohjeen. En oo tosin vielä kertonu noille viheriäille alpakoille tätä uutista, muuten ne huutais korvat lukkoon. Jos saisin edes tuon takin ja salaisuuden punasesta Pirkkalangasta valmiiks.
Muista huutajista on tuolla alemmissa kuvissa..


Mutta niitä ennen, äiti ompeli miulle verhon. Vallilalla oli -70% kun oltiin Joensuussa, ja tuota tahdoin. Siitä on yksi verho, koska mie tahoin tuohon parvekkeen oven kohtaan jotain väriä, loput kolme verhoa on nyt ihan luonnonvalkoiset. Niitä luonnonvalkosia siis on neljä, mutta yks tahto nyt kaappiin loppukesäks. Sit ko tulee syksy (tuletulejo!) niin saan vaihtaa kaikki verhot :)


Nämä.
Huutajat.

Esittelyssä jo valmistuneet Hederat ja Sisusta eräät sukat.
Kyllä, molemmille on paritkin.


Rakastuin niihin. Ensin meinasin hairahtua heidän mustiin siskoihinsa, mutta he olivat oikean kokoiset. Ensimmäisenä tuli mieleen Vilijonkka, ja rakastuin vain lisää.
Hyvin kovaäänisiks heittäytyivät sittenkin kun huomasivat, että emännällä pysyy puikot käsissä. Tahtovat kuulema monetmonet pitsisukat.

Ainakin Falling in love socks, Lombard Street Socks, Rainy Day Socks, Snicket Socks sekä varsinkin Snowflake Lace Socks.
Kyllä, Vilijonkat huutaa noita kaikkia. Kuka tekis?


Jo autossa ne halus tutustua miun lehmään, oli siis otettava se illalla tallista ja mentävä. Hyvin käyvät yksiin, oikein kaunis kolmikko.

2 kommenttia:

  1. Lovely shoes! And I still love your style! Keep it up.

    VastaaPoista